Kirppistelyä

      Kirppikset on mulle henkireikä, joihin tykkään kadota ihmettelemään ja hypistelemään yhtä jos
toista ihanaa ja käytettyä aarretta silloin kun stressaa ja tympii tai vaikka olisi vain tylsää.
Yleensä Nasuli on mukanani, joskaan hänen kanssaa kirppistely ei aina ole helppoa, kun ei
neiti malttaisi rattaissa istua niin kauaa kuin mitä minä haluaisin tavaroita ihmetellä.
Nasulin vaatteista 98 prosenttia on käytettynä ostettua, kirpparilta löydetty aarre on vain 10 kertaa
hienompi ja ihmeellisempi kuin kaupasta uutena haettu. Kierrätys on toki hienoa mutta sillä
ei minulle ole juurikaan mitään merkitystä, tykkään vain ostaa kirppiksiltä.
Nettikirppikset on tietty asia erikseen, silloin harvemmin saa edes edullisempaa kuin uusi, kun
postikulutkin huomioi hinnassa mutta tuleepa tuotakin harrastettua.
Nyt viikon sisällä meidän postilaatikon luukku on kolissut ja paljon, kaikkien sinne ilmaantuneiden
aarteiden ansioista. Voin vain kuvitella kuinka postinjakajaa jo tympii meidän osote, kun joka päivälle on 10 pakettia laatikkoon survottavaksi!

Posti toi mm. Metsolan kirpputorin huutokaupasta ostamani Albababyn farkkumekon. Mekko näyttää malliltaan, kuin olisi nilkka mittainen mutta on siis todellisuudessa polvimittainen ja A-linjainen.

Ilmeisesti Nasuli tykkäsi sitten mekosta itsekkin. :) Jalassa on Metsolan keltaiset villaleggarit.

 En ole Albababyn vaatteita ostanut ennen tuota mekkoa, koska vaatteet ovat aika harvassa ja ovat käytettyinäkin kalliita. Tuo mekko oli vain pakko saada ja ihan hyvään hintaa sen sainki.

Albababyn vaatteisiin voi tutustua täältä.

Kyseessä on siis Tanskalainen, pieni muotoinen yritys joka tekee laadukkaista materiaaleista uniikin näköisiä vaatteita lapsille. Vaatteet ovat kylläkin mitoitukseltaa yleensä niukkoja.

Posti toi myös nämä kaikki Metsolan ihanuudet, jotka ikävä kyllä päätyivät suoraa päätä myyntiin takaisin. Vasemmalta katsoen; Ruskea Hippie liivari oli liian leveä, keskimmäinen apila liivari oli liian lyhyt ja oikean puoleinen Hippie paita oli liian leveä ja lyhyt hihainen. Surku tuli näitä myydessä :(

Iloinen yllätys oli Maxomorran jumpsuit, jonka ostin Huuto.netistä. Kuosi on tosi kiva ja materiaali mukava paksu, ettei tule lattialla leikkiessä kylmä. Pesussa kylläkin ottaa ikävän nopeasti nukkaa itseensä.

Citymarketin ale -rekistä löytyi 2kpl Tuttan 86 kokoisia bodymekkoja, maksoivat yhteensä 16 euroa. Ostin ne jo ensikesää silmällä pitäen. Toivottavasti menevät vielä silloin :)

Viimeisenä livekirppis löydöt; H&M:n UGG-saappaat löytyi Klaukkalan Viirin kirppikseltä ja pantteripipo löytyi Kaivokselasta, kirppis Janesta. 

Mulla vallitsee pieni ähky lastenvaatteita kohtaan tällä hetkellä. Toki ostan, jos jotain must have -juttuja löytyy mutta olen pyrkinyt siihen etten osta edes niitä "ihan kiva" vaatteita. Nasuli vaatekaappi oksentaa edelleen vaatteita pihalle, vaikka olen sieltä jo neljän pahvilaatikollisen verran myynyt vaatetta pois. Me pärjätään nykyisillä hyvin ainakin ensi kevään lopulle ja siksipä olenkin jo suunnannut katseeni ensikesään. Mikä on parempi tai edullisempi vuodenaika ostaa käytettyjä kesävaatteita lapselle kuin talvi?!

Tämä kirjoittaminen ontuu tällä hetkellä taas kerran hyvin pahasti ajanpuutteen vuoksi mutta pyrkimyksenä olisi saada tulevaisuudessa aikaiseksi postaukset ns. "jemmalaatikosta" ja ehkäpä myös omastakin vaatekaapista! 

Lasten Metsola

      Raskausaikanani en niinkään välittänyt käyttää rahaa Nasulin vaatteisiin ja tarvikkeisiin. Ostin aina halvimmalla mahdollisella kaiken mitä sai. Vaatteet tuli pääosin kirpparilta, jossa minulle aivan maksimi hinta yhdestä vaatteesta oli 2e. Niinpä kaappiin kerääntyikin valtavat röykkiöt menneiden vuosien äitiyspakkaus vaatetta, ne kun oli ainoat mitä kirppikseltä tuohon hintaan sai.
Nasulin syntyessä havahduinkin siihen, miten rumissa vaatteissa vauvaa puetin, joten päädyin huuto.nettiin shoppailemaan. Korkeallahan hinnat sielläkin ja postikulutkin tulee päälle mutta sieltä
sitten intouduin ostamaan ja myöskin itse myymään vaatetta. Pyrin pitämään periaatteena että sillä
rahalla mitä itse olen tienannut, myöskin itse myyn. Noh.. jossain vaiheessa se mopo kuitenkin karkasi käsistä ja vaatetta tulikin osteltua yli omankin tarpeen.
Jossain vaiheessa keväällä ihmettelin että miten huutiksessa oli niin kaupankäynti hiljentynyt ja myytävien vaatteiden määrä vähentynyt. Samoihin aikoihin oli myös Lapsimessut Helsingissä, jonne lähdin avomiehen kanssa. Siellä tutustuin Metsola brändiin ja samalla kävi ilmi että Facebookhan se syyllinen oli, joka huutis toimintaa söi. Messuilla Metsolan ständin luona mainostettiin Metsolan kotisivujen ohella Metsolan kirpputori -ryhmää Facebookissa, sanoivat että siellä voi käydä tutustumassa menneisiin mallistoihin. Siinä samassa rakastuin messuilla tarjouksessa olleeseen froteiseen kurre jumpsuittiin, siitä se kaikki alkoi. Jumpsuit maksoi messuilla 27e ja kauhistelin että ei, en mä nyt noin paljoa voi maksaa ja siihen se jäi. Vaate jäi kuitenkin kummittelemaan mieltä ja lopultahan siitä tuli pakkomielle, joka oli saatava.

En löytänyt konee kätköistä kuvaa itse jumpsuitista mutta kuosi oli siis tälläinen.

Itse kirjauduin Facebookiin ihan sitä varten, että saatoin liittyä Metsolan kirpputori ryhmään ja aloittaa tuon kyseisen puvun metsästyksen. Kirppis ryhmässä eräs nainen tarjosi minulle kyseistä haalaria 30 eurolla ja minä onneni kukkuloilla ilmoitin ottavani sen, näkemättä kuvaa. Maksoin pois ja jäin odottamaan täpinöissäni postia. Postia ei kuulunut ja tiedustelin asiaa naiselta, joka ilmoitti antavansa vaatteen sisarelleen ja maksavansa minun rahani takaisin. Siinä jo itkeä tihrustin vaatteen perään, tajuamatta että minua oli juuri kustu linssiin. Rahojani en koskaan saanut, tein rikosilmoituksen ja kyseistä naista sakotettiin lievästä petoksesta mutta minä jäin sen 30e tappiolle kuitenkin. Hetkellisen lamaannuksen ja masennuksen jälkeen aloitin metsästyksen uudelleen ja sain kuin sainkin sitten haalarin huuto.netistä 35 eurolla... Niin, olisi sieltä Lapsimessuilta kannattanut ostaa.
Koska kynnys vaatteista maksamiseen oli ylitetty, otin Metsolan omakseni. Voi niitä kaikkia ihania kuoseja, jotka tarjoutui eteen aivan ylihinnalla. En edes uskalla ajatella paljonko Metsolan vaatteisiin on mennyt tässä puolessa vuodessa rahaa, yli 1500e on varmasti realistinen arvio.

Nasulilla yllään Metsolan keltainen froteepaita, Ruiskukka liivimekko ja villaneulosleggarit. Päässä teetetty Ruiskukka ruttupipo. Nämä on minun yhdet lempparit!

Metsolan vaatteissa mua viehättää suuresti retrot värit ja kuosit. Ne on sellaisia, mitä en itselleni pukisi mutta lapsen päällä ne on aivan syötävän ihania. Myöskin materiaalit, kuten joustofrotee ja velour ovat meillä tykättyjä. Ne tietty vaatiin omanlaisena hoidon, että pysyvät pehmoisina eivätkä muutu korpuksi mutta pienellä vaivalla esim. frotee vaatteet ovat "ikuisia".

Sunday kuosi on tykätty ja haluttu, siitä saa maksaa itsensä sairaaksi. Meillä on useammat tälläiset froteehaalarit ollut mutta ei niitä oikein luonnistu käyttää tytöllä, joka näyttää parhaalta mekko päällä :)

Koska Metsolat on kotimaista designia ja niiden vaatteista tehdään suhteellisen pienet erät verraten suurien ketjujen vaatteisiin, on hinnat tietty korkeat. Itse en ole tähän mennessä oikein ihastunut mihinkään uusiin mallistoihin, kuten viime kevään tai tämän syksyn, vaan omat suosikit ovat nuo menneiden vuosien herkut. Nämä kaikki kolme kuosia (ruiskukka, sunday, sunray) ovat vanhojen
mallistojen vaatteita, joista on tehty uusia värivariaatioita uusiin mallistoihin.
Koska Metsoloiden pääkallopaikka sijaitsee pohjoisessa, Kempeleellä, ovat vaatteet täällä etelässä vielä suhteellisen harvinainen näky jos vaikka vertaa Me&I:n vaatteisiin.

Nasulilla yllään Metsolan sunray body ja Tuttan froteehousut, joissa ehkä hieman liikaa mittaa lahkeissa :)

Tässä odotellaan parhaillaan saapuvaksi postista edellis viikonlopun huutokauppa saalis, joka
on aivan mukavan muhkea. Siitä ehkäpä sitten seuraavaan postaukseen. :)

Mitäs te tuumaatte Metsoloista?

Mitä tänään syötäisiin?

Ruokailu Nasulin kanssa on aina ollut mulle se epämieluisin juttu tehdä. Jo alusta asti, siitä kun
alettiin kiinteitä kokeilla 4kk iässä, on se ruokailu ollu enemmän ja vähemmän taistelua.
Kun annettiin neuvolasta lupa kokeilla kiinteitä, minä riensin kauppaan ja ostin kilo kaupalla
perunoita, bataatti, kukkakaalia ja porkkanoita. Niitä sitten tunti tolkulla keittelin ja soseutin
ja laitoin jääpalamuotteihin annoksiksi. Oli ylpeä olo itsestä!
Noh... Niitä itse tehtyjä soseita yritettiin, yritettiin ja yritettiin syödä mutta eivät kelvanneet millään
meidän nirppanokkaiselle neidille. Ei vaikka lisäsi soseeseen maitoa ja himpun voita, ei mikää itse tehty kelvannut. Mutta kas, kun mummolassa maisteltiin purkkisoseina porkkana- ja bataattisosetta niin nehän upposi oikein hyvin. Luovutin ehkä liian helpolla, mutta siihen loppui soseiden valmistus minun osaltani.
Mä aika laiskasti alkuun tarjosin Nasulillle soseita, kerran päivässä aina johonkin 6kk ikään asti
ja muuten mentiin maidolla. Sitten lopulta se maito ei enää tehnytkään kylläiseksi niin alettiin syödä soseita tai puuroa joka aterialla. Voi sitä sotkun ja tappelun määrää, kun Nasuli olikin sitä mieltä
että haluaisi mieluummin hedelmä- ja marjasoseita, kuin peruna-kukkakaalisosetta. Kyllä me usein itkettiin vuorotellen Nasulin kanssa niissä ruokailutilanteissa.
Itse havahduin hieman myöhään antamaan karkeampaa sosetta Nasulille, me mentiin ihan sileällä soseella vielä 8kk ikäisenäkin ja silloinhan niihin karkeisiin soseisiin siirtyminen olikin jo vähän hankalampaa. Nasulilta tuli välillä komeassa kaaressa Manaaja oksennukset, kun se ei saanut nieltyä
edes maissin kokoista kikkaretta. Toinen myöhäinen herääminen oli nokkamuki, meillä sen käyttöä alettiin harjoitella vasta 10kk iässä mikä taisi olla sekin vähän myöhää, Nasuli oppi siitä juomaan kunnolla vasta reilu 1v. iässä. Tuttipullon käyttö me vähennettiin jo 11kk iässä pelkkään ilta maitoon ja sen jälkeen kun nokkamukin kanssa juominen onnistui, jätettiin tuttipullot kokonaan pois 13kk iässä.

Nokkamuki on Ikeasta :)

Mikä meille oli valtava virstaan pylväs oli se, että Nasuli oppi päiväkodissa aivan super nopeasti syömään lusikalla itse. Kaiketi niistä muista lapsista oli suuri hyöty, kun Nasuli pystyi katsomaan mallia ruokalutilanteessa.

Näin hienosti meillä syödään! :) Olkoonkin että Nasulin kärsivällisyys ei riitä syömään lautasta kokonaan yksin, vaan jossain vaiheessa lusikalla yrittäminen loppuu ja hän mieluummin söisi sormin, jolloin minä riennän apuun oman lusikan kanssa.

Sekoittelen nykyään valmis soseisiin joukkoon oma tekemiä lisukkeita; perunaa, riisiä ja makaroonia
tai jos omaruoka on helppoa ja pehmeää syödä, kuten keittoa, kiusauksia, muusia yms. niin Nasuli saa syödä niitä. Makkara ja nakki ruokia en ole tarjonnut, sekä lasten purkkiruokia lukuunottamatta en mielellään anna hänelle eineksiä ollenkaan.


Tälläinen on Nasulin päivän ruokalista;

Aamupalaksi; puuroa (joukossa pari lusikallista hedelmäsosetta) sekä maitoa.
Lounaaksi; Päiväkodin lounas, milloin mitäkin kotiruuan tyyppistä.
Välipalaksi; Jogurttia, hedelmiä, leipää, riisipiirakkaa... Jotain vastaavaa.
Päivälliseksi; 1-3v. purkkisose, jonka joukkoon omia lisukkeita tai vaihtoehtoisesti kotiruokaa, jos se on lapselle sopivaa.
Iltapalaksi; jotain välipalan tyyppistä, yleensä viiliä/jogurttia ja leipää.

Maitoa Nasuli juo suunnilleen puolikkaan nokkamukillisen verran per ateria, eli olisiko tuo sitten
vajaan desin ateriaa kohti. Tavallista kevyt maitoa juodaa, vauvamaidot jäi 1 vuotiaana.


Nyt kaipaisin mielipiteitä tästä ekasta aihe kirjoituksesta, sujuuko kirjoitus vai onko tämä rehellisesti sanottuna aivan uuvuttavaa luettavaa?

Uusi alku

      
Päätin aloittaa tämän blogi kirjoituksen ihan puhtaalta pöydältä. Nuo vanhat tekstit tuntui kirjoitus asultaan ja aiheiltaan niin kömpelöiltä ja tylsiltä, että tuntui paremmalta aloittaa kirjoittaminen alusta.
Tiedä sitten, vaikuttaako uusi aloitus kirjoituksen laatuun mutta yritetään nyt kuitenkin.

Olen siis himpun päälle 22 vuotias nainen, joka asustaa Nurmijärvellä reilu 1 vuotiaan Nasuli tyttären ja avomiehen kanssa. Lapsen saamisen myötä hurahdin lastenvaatteisiin siinä määrin, että niistä
on tullut jo hyvinkin rahaa vievä harrastus ja myöskin henkireikä arjen keskellä.
Meidän elämä pyörii aika lailla tuon ylivilkkaan vintiön ympärillä, siinä ohessa töitä ja remontteja tehden. Toiveena olisi jonakin päivänä saada vielä se toinenkin lapsonen, josta tässä blogissa varmasti vielä kuullaan.
(Tässä vaiheessa alkaa tuntua, kuin kirjoittaisi deitti ilmoitusta...)

Nyt kun tämä pakollinen ja jokseenkin jopa kiusallinen (ja minimalistinen) esittely teksi on tehty,
voin kertoa meidän normaalista arkipäivästä, joka menee jota kuinkin näin;

Minä herään ennen aamu kuutta, pukeudun ja lähden töihin. Avomies heräilee  Nasulin kanssa paria tuntia myöhemmin, hoitaa aamurutiinit ja vie Nasulin päiväkotiin mennessään töihin.
Itse teen lyhennettyä työaikaa vuoden verran, joten työpäiväni päättyy jo kello 13, jonka jälkeen
haen Nasulin päiväkodista. Nasuli on hyvin vilkas ja energinen lapsi, joten ilta hänen seurassa uuvuttaa kyllä totaalisesti.
Yritän keksiä tekemistä ja puuhaa Nasulille, niihin kuuluu dublot ja ulkoilu sään salliessa. Sikäli että yritän kotitöitä tehdä, kuten pyykätä tai laittaa ruokaa Nasulin ollessa hereillä, noh..... Siitä ei tule mitään. Tyttö kiipeilee sohvan selkänojalla, pöydillä ja tuoleilla, kaivaa roskiksia ja repii lehtiä....
Lista on pitkä, mitä tuo pikku termiitti kerkeää pienessäkin ajassa tehdä.

Huomatkaa kuvassa Tuttan cute kitty haalarit, jotka uudenveroisessa kunnossa löytyivät kirppikseltä 6 eurolla.

Tässä pieni esimerkki, mitä Nasuli ajanvietteekseen keksii. Voitte kaiketi arvata, kuinka

käy kun tuossa tuolin selässä roikkuu tarpeeksi. Muksahdus käy ja sitten huudetaan.

Päiväkodin hoitajat aina kertoilevat Nasulin touhuista hoidossa, viimeisimpänä murokulhon levittäminen ruokailuhuoneen lattialle. Toisinaan Nasuli on päiväkodista kotiin tullessa todella kiukkuinen, mikä harmittaa mua todella paljon. Työpäivän päätteeksi on kuitenkin itse todella väsynyt ja kun lastenhoitajat kuitenkin kertoilevat Nasulin olleen hyvän tuulinen hoidossa. 

Miksi mä en saa sitä hyvän tuulista lasta meille kotiinkin?