Päätin aloittaa tämän blogi kirjoituksen ihan puhtaalta pöydältä. Nuo vanhat tekstit tuntui kirjoitus asultaan ja aiheiltaan niin kömpelöiltä ja tylsiltä, että tuntui paremmalta aloittaa kirjoittaminen alusta.
Tiedä sitten, vaikuttaako uusi aloitus kirjoituksen laatuun mutta yritetään nyt kuitenkin.
Olen siis himpun päälle 22 vuotias nainen, joka asustaa Nurmijärvellä reilu 1 vuotiaan Nasuli tyttären ja avomiehen kanssa. Lapsen saamisen myötä hurahdin lastenvaatteisiin siinä määrin, että niistä
on tullut jo hyvinkin rahaa vievä harrastus ja myöskin henkireikä arjen keskellä.
Meidän elämä pyörii aika lailla tuon ylivilkkaan vintiön ympärillä, siinä ohessa töitä ja remontteja tehden. Toiveena olisi jonakin päivänä saada vielä se toinenkin lapsonen, josta tässä blogissa varmasti vielä kuullaan.
(Tässä vaiheessa alkaa tuntua, kuin kirjoittaisi deitti ilmoitusta...)
Nyt kun tämä pakollinen ja jokseenkin jopa kiusallinen (ja minimalistinen) esittely teksi on tehty,
voin kertoa meidän normaalista arkipäivästä, joka menee jota kuinkin näin;
Minä herään ennen aamu kuutta, pukeudun ja lähden töihin. Avomies heräilee Nasulin kanssa paria tuntia myöhemmin, hoitaa aamurutiinit ja vie Nasulin päiväkotiin mennessään töihin.
Itse teen lyhennettyä työaikaa vuoden verran, joten työpäiväni päättyy jo kello 13, jonka jälkeen
haen Nasulin päiväkodista. Nasuli on hyvin vilkas ja energinen lapsi, joten ilta hänen seurassa uuvuttaa kyllä totaalisesti.
Yritän keksiä tekemistä ja puuhaa Nasulille, niihin kuuluu dublot ja ulkoilu sään salliessa. Sikäli että yritän kotitöitä tehdä, kuten pyykätä tai laittaa ruokaa Nasulin ollessa hereillä, noh..... Siitä ei tule mitään. Tyttö kiipeilee sohvan selkänojalla, pöydillä ja tuoleilla, kaivaa roskiksia ja repii lehtiä....
Lista on pitkä, mitä tuo pikku termiitti kerkeää pienessäkin ajassa tehdä.
 |
| Huomatkaa kuvassa Tuttan cute kitty haalarit, jotka uudenveroisessa kunnossa löytyivät kirppikseltä 6 eurolla. |
Tässä pieni esimerkki, mitä Nasuli ajanvietteekseen keksii. Voitte kaiketi arvata, kuinka
käy kun tuossa tuolin selässä roikkuu tarpeeksi. Muksahdus käy ja sitten huudetaan.
Päiväkodin hoitajat aina kertoilevat Nasulin touhuista hoidossa, viimeisimpänä murokulhon levittäminen ruokailuhuoneen lattialle. Toisinaan Nasuli on päiväkodista kotiin tullessa todella kiukkuinen, mikä harmittaa mua todella paljon. Työpäivän päätteeksi on kuitenkin itse todella väsynyt ja kun lastenhoitajat kuitenkin kertoilevat Nasulin olleen hyvän tuulinen hoidossa.
Miksi mä en saa sitä hyvän tuulista lasta meille kotiinkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti